Viimeisestä kiimaisesta kosketuksesta mieheen on kulunut LIIAN MONTA
KUUKAUTTA. Eli toisin sanoen en elä vakituisessa parisuhteessa, eikä
baaristakaan ole löytynyt toista yhtä epätoivoista hetkeensä.
Säälittävää.
Ei sillä, mitään seurustelusäätöä en juuri nyt haluaisikaan. Tai siis,
en ole koskaan halunnutkaan. Tiedä sitten, olenko jossain määrin
sitoutumiskammoinen vai johtuneeko tuo vain siitä, ettei "sitä oikeaa"
tai edes sitä "vähän sinne päin"- tyyppiä ole tullut vastaan. Mitä
miehiin tulee, osaan välillä myös olla turhan ujo (paitsi jäätävässä
humalassa) ja toista ääripäätä edustaa negatiivinen, yleensä ankaralla
vittuilulla sävytetty suhtautumiseni kohteliaisiin ja hyvää
tarkoittaviinkin tapauksiin. Niin, eikä unohtaa tietenkään pidä
sitäkään, etten varsinaisesti ole missiainesta ja puhe siitä, miten
miehet pitävät "hieman pyöreämmistä" naisista on kyllä pelkkää paskaa.
Aina ajoittain sitä kuitenkin erehtyy uneksimaan yksilöstä, jota ihan
for real kiinnostaisi myös hieman mielipiteeni ja ajatukseni sen
perseen keikuttelun ja tissien tyrkyttämisen vastapainoksi. Mutta kun
ei, niin ei. Usko siihen ihkaomaan, hyväntuoksuiseen, karvaiseen ja
huumorintajuiseen mieheen alkaa hiljalleen hiipua (varsinkin, kun
ystäväpiirissä kaikki muut ovat alkaneet jo kovaa vauhtia vakiintua,
jes jes). MUTTA, jos jotain joskus kuitenkin sattuu tapahtumaan, niin
olkoot tämä kansio valmiina ajantasalla pitoa varten. Mutta jos tekstiä
ei synny... sanotaan nyt vaikka seuraavaan kolmeenkaan vuoteen, niin
olen valmis myöntämään, ettei toivoa enää ole. Bussilippu Heinävedelle
valmiiksi ja nunnakaapu siististi silitettynä kaappiin odottamaan.
Alun perin tarkoituksenani oli kyllä loihtia kirja-arvostelu Reijo Mäen
Nuoruustangosta, mutta mutta... jääkööt se toiseen kertaan.
torstai, 28. kesäkuu 2007
Kommentit