Reilut kaksi viikkoa uudessa kämpässä. Ensimmäinen "oma" asunto, ruhtinaalliset 22,5 neliötä vain ja ainoastaan minulle täytettäviksi. Halpa vuokra, sijainti lähellä koulua, mukavat naapurit. Juuri rempattu rappu, valkoiset seinät, uudet kaapit ja kodinkoneet. Sounds great, yep. Ja sitten, hitaasti mutta varmasti kasvava epäilys siitä, ettei kaikki olekaan kunnossa. Kotona vietetyn vlopun jälkeen totuus iski kasvoille vähän turhan lujasti. Koko luukku haisee niin vitusti homeelle, ettei todellistakaan. Löysin jo syyllisenkin, jääkaapilta ikkunan suuntaan lähtevän lattialistan, aivan tolkuton haju. En edes muista, koska olisin viimeksi ihan avoimesti ja reilusti revennyt noin reteesti parkumaan, mutta tänään tuli kyllä kiintiö taas täyteen. Ja pitkäksi aikaa. Hajosin aivan totaalisesti ajatuksesta, että joutuisin vaihtamaan kämppää, pakkaamaan tavaroita, kantamaan huonekaluja. Koko paska taas uudelleen.

Noh, huomennahan sen sitten näkee. JOS rakas isännöitsijä vaivautuu vastaamaan puhelimeen.

Ach. Scheisse.