Sinä 17- vuotias poika, joka lisäsit tuossa tunti pari takaperin
kirjoituksen radiokanavista ja - juontajista, OTA YHTEYTTÄ. Hukkasin
blogisi ihan totaalisesti ja jäi harmittamaan, kun en ollenkaan ehtinyt
heittää kommenttia. Kuuntelin Ylex:n iltapäiväpoikia tänään, enkä ole
pitkään aikaan repeillyt niin pahasti uunilinnuille tai vikloille.
"Millä todennäköisyydellä ne tiput enää koskaan tapaa toisiaan, kun
muija lähtee lätkimään etuajassa?"
Mutta siis, tarkoituksena ei ole pystyttää mitään senssipalstaa, vaan
siirryn tästä enemmän kuin sujuvasti Ylex:n ja juontajien kautta uuteen
tupakkalakiin, josta päivällä radiossa oli juttua. Innokkaitakin
innokkaammat kuuntelijat (ja hei ihan oikeasti, jos sulla on pienikin
epäilys, että sä saatat mennä suorassa lähetyksessä lukkoon tai sun
puheestas ei saa selvää tai sä olet humalassa tai sulla ei muuten vaan
ole yksinkertaisesti yhtään mitään järkevää sanottavaa, niin ÄLÄ SOITA,
ok?) kertoivat mielipiteitään laista ja sen mahdollisista hyödyistä ja
haitoista.
Uusi tupakkalaki astui voimaan 1.6.2007, perjantaina. Allekirjoittanut
itse eksyi syistä tietämättömistä sekä heti 2.päivänä että myös viikko
tämän jälkeen, 9. päivä lauantaina baariin. Syistä vieläkin
uskomattomimmista olin molempina päivinä suht selvänä liikkeellä, ja
ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin jäi aikaa ja mielenkiintoa
tarkkailla myös muita kanssabaareilijoita.
Tilannehan sinänsä ei minun kannaltani ollut muuttunut edellisistä
kerroista yhtään miksikään. Yo- jatkoilla Turun Börssissä hengasin
olosuhteiden pakosta lähes koko illan ulkona. Kaveripoika tuprutteli
vieressäni valehtelematta ainakin banaanin (ellei jopa kesäkurpitsan)
kokoista sikaria ja koko muukin juhlaväki tuntui vetävän savua
keuhkoonsa kuin viimeistän päivää. Viikko tämän jälkeen istuskelin
paikallisessa baarissa vieressäni eräs nimeltämainitsematon vatipää,
joka poltti sisällä "salaa" baarimikoilta ja järkkäreiltä, jotka eivät
kyllä minun silmääni yhtään mitenkään voineet olla huomaamatta
tapahtumaa, mutta eivätpä jaksaneet asialle mitään tehdä.
Juonnon aikana niin kuulijat kuin itse pojatkin heittivät ilmaan hyviä
pointteja aiheesta, niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Itse en ole
näihin kuuluisiin tupakkakoppeihin vielä törmännyt (tai sitten olen
vaihtoehtoisesti ollut niin jumissa, etten vain ole tiedostanut niiden
olemassaoloa), enkä osaa kuvitella, että sellaista noihin
vakkaripaikkoihin koskaan saadaan aikaiseksikaan, tai ylipäätään
mahdutettua. Noh, tämän johdostahan ihmiset ramppaavat sitten tietysti
ulkona/ terassilla röökaamassa. Kun portsarit joutuvat samaan aikaan
vahtimaan, etteivät känniset tupakoijat vie juomia mukanaan ulos ja
myymään lippuja sisään pyrkiville asiakkaille, on homma totaalisesti
jumissa. Ensinnäkin tuosta juomatouhusta syntyy tappeluita ja rähinöitä
ihan hela tiden ja tämän lisäksi ulko-ovista ei pääse enää sisään eikä
ulos, kun porukkaa on niin pirusti liikkeellä. En uskalla edes
ajatella, mitä touhu on talvella, kun narikasta täytyy ennen sauhuille
liukenemista löytää vielä se oma takkikin. Kuulijat olivat myös sitä
mieltä, että ravintoloiden edustat ovat suht törkeässä kunnossa, kun
tuhkiksia ei ole tarjolla lähimainkaan riittävästi ja jämät heitetään
sitten maahan.
Itse olen nyt reilun vuoden ajan saanut laillisesti kiertää baareissa
ja ihan alusta lähtien olen kärsinyt tupakansavun aiheuttamista
kirvelevistä/vuotavista/särkevistä silmistä. Aamuinen päänsärky on
ollut tuttu kaveri niinäkin kertoina, kun olen ollut menossa mukana
selvänä. Vaatteisiin ja puolipitkiin hiuksiin tarttuvasta kärystä
tuskin tarvitsee sen enempää puhuakaan (btw, alkuaikoina jaksoin aina
ihmetellä, miten rintsikatkin saattoivat kerta toisensa jälkeen haista
yhtä paljon tupakalle, vaikkei alusvaatteillaan hillumisesta
tanssilattialla ollut mitään muistikuvaa), eivätkä käsiin vahingossa
tumpatut sätkätkään mikään uusi juttu ole. Viime sunnuntai-iltapäivällä
herätessäni sain kuitenkin ilokseni todeta, ettei tuosta jäätävästä
kärystä ollut tietoakaan, hyvä hyvä. On toki selvää, että haju on
pinttynyt niin ravintoloiden seiniin kuin tekstiileihinkin, eikä noista
kuuluisista "hei seisotko siinä edessä vähän, ettei järkkäri huomaa,
kun poltan"- tyypeistä päästä varmasti koskaan eroon. Mutta selvää
edistystä on kuitenkin tapahtunut. TOSIN, toinen juontajista oli
baarireissullaan törmännyt aivan uuteen ilmiöön, jäätävään hien hajuun
tanssilattialla. Itsekin totesin, että tupakansavun kadottua muut,
huomattavasti epämiellyttävämmät tuoksut pääsevät oikeuksiinsa. Ei
hyvä.
Eräs ohjelmaan soittanut kaveri toi esille aivan uuden näkökulman, jota
en itse aiemmin ollut huomannut, mutta jonka totesin kyllä kadonneen,
kun asiaa tarkemmin rupesin ajattelemaan. TUNNELMA. Miehen mukaan
tupakointi on osa ravintolakulttuuria. Se luo tiettyä, baarille
ominaista tunnelmaa, se on sosiaalinen jäänrikkoja. Täytyy sanoa, että
olen kyllä kyseisen sedän kanssa aivan samaa mieltä asiasta. On vaikeaa
selittää, mikä tarkalleen ottaen on muuttunut, mutta "se jokin" on
tupakointikiellon myötä kadonnut. En tiedä, ehkä tämä mystinen
elementti elää edelleen oven ulkopuolella ja terassilla, mutta
sisätiloista se puuttuu täysin.
Itse en tupakoi, mutta rakastan pötkylöistä lähtevää tuoksua (sikarit
jätettäköön pois listauksesta). Tämän vuoksi tapoihini ei juurikaan ole
kuulunut kyseisestä tavasta marmattaa (PAITSI, että silloin kun ollaan
syömässä, niin ihan oikeasti kanssaeläjiä kuuluu sen verran
kunnioittaa, että siirryttään vähän sivummalle tupruttelemaan) ja
olenkin monesti miettinyt, että retkahtaisin polttamaan varmasti heti,
jos joku jaksaisi hieman painostaa. Olen iloinen, että työntekijät
saavat vihdoin työskennellä savuttomissa oloissa (tosin, en uskalla
edes arvata, kuinka moni ravintolahenkilökunnasta tupakoi) ja omatkin
aamuni ovat kaikin puolin savuttomia. Kuitenkin... se jokin tupakkalain
mukana on baareista kadonnut. Damn.
tiistai, 12. kesäkuu 2007
Kommentit