Sinä 17- vuotias poika, joka lisäsit tuossa tunti pari takaperin kirjoituksen radiokanavista ja - juontajista, OTA YHTEYTTÄ. Hukkasin blogisi ihan totaalisesti ja jäi harmittamaan, kun en ollenkaan ehtinyt heittää kommenttia. Kuuntelin Ylex:n iltapäiväpoikia tänään, enkä ole pitkään aikaan repeillyt niin pahasti uunilinnuille tai vikloille. "Millä todennäköisyydellä ne tiput enää koskaan tapaa toisiaan, kun muija lähtee lätkimään etuajassa?"

Mutta siis, tarkoituksena ei ole pystyttää mitään senssipalstaa, vaan siirryn tästä enemmän kuin sujuvasti Ylex:n ja juontajien kautta uuteen tupakkalakiin, josta päivällä radiossa oli juttua. Innokkaitakin innokkaammat kuuntelijat (ja hei ihan oikeasti, jos sulla on pienikin epäilys, että sä saatat mennä suorassa lähetyksessä lukkoon tai sun puheestas ei saa selvää tai sä olet humalassa tai sulla ei muuten vaan ole yksinkertaisesti yhtään mitään järkevää sanottavaa, niin ÄLÄ SOITA, ok?) kertoivat mielipiteitään laista ja sen mahdollisista hyödyistä ja haitoista.

Uusi tupakkalaki astui voimaan 1.6.2007, perjantaina. Allekirjoittanut itse eksyi syistä tietämättömistä sekä heti 2.päivänä että myös viikko tämän jälkeen, 9. päivä lauantaina baariin. Syistä vieläkin uskomattomimmista olin molempina päivinä suht selvänä liikkeellä, ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin jäi aikaa ja mielenkiintoa tarkkailla myös muita kanssabaareilijoita.

Tilannehan sinänsä ei minun kannaltani ollut muuttunut edellisistä kerroista yhtään miksikään. Yo- jatkoilla Turun Börssissä hengasin olosuhteiden pakosta lähes koko illan ulkona. Kaveripoika tuprutteli vieressäni valehtelematta ainakin banaanin (ellei jopa kesäkurpitsan) kokoista sikaria ja koko muukin juhlaväki tuntui vetävän savua keuhkoonsa kuin viimeistän päivää. Viikko tämän jälkeen istuskelin paikallisessa baarissa vieressäni eräs nimeltämainitsematon vatipää, joka poltti sisällä "salaa" baarimikoilta ja järkkäreiltä, jotka eivät kyllä minun silmääni yhtään mitenkään voineet olla huomaamatta tapahtumaa, mutta eivätpä jaksaneet asialle mitään tehdä.

Juonnon aikana niin kuulijat kuin itse pojatkin heittivät ilmaan hyviä pointteja aiheesta, niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Itse en ole näihin kuuluisiin tupakkakoppeihin vielä törmännyt (tai sitten olen vaihtoehtoisesti ollut niin jumissa, etten vain ole tiedostanut niiden olemassaoloa), enkä osaa kuvitella, että sellaista noihin vakkaripaikkoihin koskaan saadaan aikaiseksikaan, tai ylipäätään mahdutettua. Noh, tämän johdostahan ihmiset ramppaavat sitten tietysti ulkona/ terassilla röökaamassa. Kun portsarit joutuvat samaan aikaan vahtimaan, etteivät känniset tupakoijat vie juomia mukanaan ulos ja myymään lippuja sisään pyrkiville asiakkaille, on homma totaalisesti jumissa. Ensinnäkin tuosta juomatouhusta syntyy tappeluita ja rähinöitä ihan hela tiden ja tämän lisäksi ulko-ovista ei pääse enää sisään eikä ulos, kun porukkaa on niin pirusti liikkeellä. En uskalla edes ajatella, mitä touhu on talvella, kun narikasta täytyy ennen sauhuille liukenemista löytää vielä se oma takkikin. Kuulijat olivat myös sitä mieltä, että ravintoloiden edustat ovat suht törkeässä kunnossa, kun tuhkiksia ei ole tarjolla lähimainkaan riittävästi ja jämät heitetään sitten maahan.

Itse olen nyt reilun vuoden ajan saanut laillisesti kiertää baareissa ja ihan alusta lähtien olen kärsinyt  tupakansavun aiheuttamista kirvelevistä/vuotavista/särkevistä silmistä. Aamuinen päänsärky on ollut tuttu kaveri niinäkin kertoina, kun olen ollut menossa mukana selvänä. Vaatteisiin ja puolipitkiin hiuksiin tarttuvasta kärystä tuskin tarvitsee sen enempää puhuakaan (btw, alkuaikoina jaksoin aina ihmetellä, miten rintsikatkin saattoivat kerta toisensa jälkeen haista yhtä paljon tupakalle, vaikkei alusvaatteillaan hillumisesta tanssilattialla ollut mitään muistikuvaa), eivätkä käsiin vahingossa tumpatut sätkätkään mikään uusi juttu ole. Viime sunnuntai-iltapäivällä herätessäni sain kuitenkin ilokseni todeta, ettei tuosta jäätävästä kärystä ollut tietoakaan, hyvä hyvä. On toki selvää, että haju on pinttynyt niin ravintoloiden seiniin kuin tekstiileihinkin, eikä noista kuuluisista "hei seisotko siinä edessä vähän, ettei järkkäri huomaa, kun poltan"- tyypeistä päästä varmasti koskaan eroon. Mutta selvää edistystä on kuitenkin tapahtunut. TOSIN, toinen juontajista oli baarireissullaan törmännyt aivan uuteen ilmiöön, jäätävään hien hajuun tanssilattialla. Itsekin totesin, että tupakansavun kadottua muut, huomattavasti epämiellyttävämmät tuoksut pääsevät oikeuksiinsa. Ei hyvä.

Eräs ohjelmaan soittanut kaveri toi esille aivan uuden näkökulman, jota en itse aiemmin ollut huomannut, mutta jonka totesin kyllä kadonneen, kun asiaa tarkemmin rupesin ajattelemaan. TUNNELMA. Miehen mukaan tupakointi on osa ravintolakulttuuria. Se luo tiettyä, baarille ominaista tunnelmaa, se on sosiaalinen jäänrikkoja. Täytyy sanoa, että olen kyllä kyseisen sedän kanssa aivan samaa mieltä asiasta. On vaikeaa selittää, mikä tarkalleen ottaen on muuttunut, mutta "se jokin" on tupakointikiellon myötä kadonnut. En tiedä, ehkä tämä mystinen elementti elää edelleen oven ulkopuolella ja terassilla, mutta sisätiloista se puuttuu täysin.

Itse en tupakoi, mutta rakastan pötkylöistä lähtevää tuoksua (sikarit jätettäköön pois listauksesta). Tämän vuoksi tapoihini ei juurikaan ole kuulunut kyseisestä tavasta marmattaa (PAITSI, että silloin kun ollaan syömässä, niin ihan oikeasti kanssaeläjiä kuuluu sen verran kunnioittaa, että siirryttään vähän sivummalle tupruttelemaan) ja olenkin monesti miettinyt, että retkahtaisin polttamaan varmasti heti, jos joku jaksaisi hieman painostaa. Olen iloinen, että työntekijät saavat vihdoin työskennellä savuttomissa oloissa (tosin, en uskalla edes arvata, kuinka moni ravintolahenkilökunnasta tupakoi) ja omatkin aamuni ovat kaikin puolin savuttomia. Kuitenkin... se jokin tupakkalain mukana on baareista kadonnut. Damn.