Olen viimeisen päälle vannoutunut kesäihminen, enkä muuksi muutu. Tai niin ainakin annan ihmisten ymmärtää. Todellisuudessa syksykin on ihanaa aikaa. Illat pimenevät ja ilmat viilenevät, vaahteranlehdet muuttuvat oransseiksi ja kynttilöiden polttaminen tuntuu taas pitkästä aikaa normaalilta hommalta. Syksyn lisäksi myös talvessa on puolensa. Ensinnäkään ei tarvitse hikoilla, eikä aina ulos lähtiessään pohtia vaatevalintojaan, sillä kaksi kokoa liian suuri ulsteri peittää alleen kaiken muodikkaan ja vähemmän muodikkaankin. Joulua en vaihtaisi pois mistään hinnasta, enkä uuden vuoden perskännejä. Keväästä ei valitettavasti hyvää sanottavaa juurikaan löydy, ainoastaan se, että tietää kesän pian taas tulevan. Eli periaatteessahan olen siis myös talvi- ja syksyihminen, en pelkästään kesän lapsi.

Jostain omituisesta syystä kesäihminen- titteli kuulostaa kuitenkin paljon paremmalta kuin muut nimitykset. Kesällä kaikki on coolia, kesä on kuuminta hottia. Kaikki trendikkäät, suositut ja kuumat ihmiset elävät kesällä, joten miksen siis minäkin? Ja erityisesti talvipakkasilla kesän ajatteleminen ja siitä puhuminen antavat ihmisestä vähän paremman kuvan.

Niinä tammihelmikuun kuuluisina -30 päivinä (okei okei, kiitokset kasvihuoneilmiön, näihin talviin ei olla enää hetkeensä törmätty, mutta tiedätte mitä haen takaa) hatkahdan usein itsekin uskomaan, että olen todellinen ja aito kesäfanittaja. Muistelen haikeana aurinkoa, lämpöä, rusketusta, jäätelöä, festareita, kylmää siideriä ja rentoa meininkiä, MUTTA unohdan tyystin muutamia hyvin hyvin hyvin olennaisia seikkoja.

Ensinnäkin... opiskelujen lomassa kesätyöt alkavat aina aivan suunnattomasti kiehtoa ja ajatukset karkaavat niihin ihaniin ja avartaviin työpäiviin- ja kokemuksiin, jolloin ei lukemisesta tai matematiikan laskuista ole tietoakaan. Noh, jotenkin kummasti ne aamukuuden vaikeat ja katkeran itkuiset heräämiset katoavat aivojen sopukoista täysin. Mieleen eivät myöskään palaudu ne ruokottomat junttirusketusrajat, jotka juuri tälläkin hetkellä komeilevat mm. nilkoissa ja käsivarsissa. Auringonpaahteessa tai vaihtoehtoisesti kaatosateessa PELTO ei myöskään ole paras mahdollinen työympäristö. Jano, auringonpistokset, jäätävä lippis, limainen aurinkorasva, multaiset kynnenaluset, likaiset vaatteet ja erilaiset pikkupikkuhyönteiset eivät varsinaisesti kuulu ideaalikesäni sisältöön.

Yksi allekirjoittaneen suurimmista ongelmista kesällä on kuitenkin ajankäyttö. Jok'ikiselle viikonlopulle on yksinkertaisesti  p a k k o  saada mahdutettua jotakin alkoholinkatkuista aktiviteettia, eikä todelliselle LOMAILULLE jää aikaa, sillä työt syövät mukanaan arkipäivät ja erilaiset huvitukset/tapahtumat/kotibileet/baarireissut tuhoavat ne ainoat kallisarvoiset vapaapäivät. Festarit sitten taas ovat luku aivan erikseen. Hikinen teltta, likaiset hiukset, haisevat vaatteet, jäätävä krapula, känniset erehdykset, yltiöpäinen helle, ahdistava ihmismassa janiinedelleen janiinedelleen. Ja silti on  a i n a  pakko tilata se himokallis lippu ja kärvistellä kolme päivää säiden armoilla palaten väsyneenä ja kaikkensa antaneena kotiin vanottaen käsi raamatulla upean ja onnistuneen reissun perään.

Vielä yksittäisiä kesän helmiä mainitakseni tuo hikoileminen ja kuumuus ylipäätään ovat sellaisia asioita, joihin palaa päreet kyllä jo heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Autossa ei tarvitse istua viittä minuuttia kauempaa, kun jo otsa kiiltää hiestä ja paita liimautuu selkään kiinni. Pyörän satulassa riittää puolet tuosta ajasta. Ja toinen juttu on tuo syöminen. Sitä jotenkin kuvittelee, ettei kesällä esimerkiksi liho ollenkaan, ja että päivittäinen jäätelön ja grillimakkaran vetäminen on ihan oikeasti normaalia ja että sitä tekevät kaikki. Jep jep.

Harkitsen edelleen vakavasti, uskallanko edes julkaista tämän kaiken edellä kirjoitetun. En ole KOSKAAN ENNEN myöntänyt tätä kaikkea julkisesti, ja jos joku tuttavistani saisi tietää, joutuisin ehkä vaihtamaan nimeni ja muuttamaan Kuubaan. Koen jo nyt huonoa omaatuntoa tunnustuksestani, tulee vahvasti fiilis, että olen petturi, kavallan kesän. Mutta... no can do.

...

Okei, pakko ihan vähän yrittää vielä lieventää sanomisiani. Kyllä kesässä on paljon hyvääkin, ja ihan oikeasti olen myös kesäihminen siinä missä syksy ja talvikin vetävät puoleensa. Kesällä miehet ovat paremmannäköisiä kuin talvella. Ja ihmiset ylipäätäänkin iloisempia. Ja avoimempia ja tutustumishaluisempia. Ja töistä saa rahaa. Ja onhan se hienoa, että edes käsivarret ruskettuvat. Kesä <3 .