Olen viimeisen päälle vannoutunut kesäihminen, enkä muuksi muutu. Tai
niin ainakin annan ihmisten ymmärtää. Todellisuudessa syksykin on
ihanaa aikaa. Illat pimenevät ja ilmat viilenevät, vaahteranlehdet
muuttuvat oransseiksi ja kynttilöiden polttaminen tuntuu taas pitkästä
aikaa normaalilta hommalta. Syksyn lisäksi myös talvessa on puolensa.
Ensinnäkään ei tarvitse hikoilla, eikä aina ulos lähtiessään pohtia
vaatevalintojaan, sillä kaksi kokoa liian suuri ulsteri peittää alleen
kaiken muodikkaan ja vähemmän muodikkaankin. Joulua en vaihtaisi pois
mistään hinnasta, enkä uuden vuoden perskännejä. Keväästä ei
valitettavasti hyvää sanottavaa juurikaan löydy, ainoastaan se, että
tietää kesän pian taas tulevan. Eli periaatteessahan olen siis myös
talvi- ja syksyihminen, en pelkästään kesän lapsi.
Jostain omituisesta syystä kesäihminen- titteli kuulostaa kuitenkin
paljon paremmalta kuin muut nimitykset. Kesällä kaikki on coolia, kesä
on kuuminta hottia. Kaikki trendikkäät, suositut ja kuumat ihmiset
elävät kesällä, joten miksen siis minäkin? Ja erityisesti
talvipakkasilla kesän ajatteleminen ja siitä puhuminen antavat
ihmisestä vähän paremman kuvan.
Niinä tammihelmikuun kuuluisina -30 päivinä (okei okei, kiitokset
kasvihuoneilmiön, näihin talviin ei olla enää hetkeensä törmätty, mutta
tiedätte mitä haen takaa) hatkahdan usein itsekin uskomaan, että olen
todellinen ja aito kesäfanittaja. Muistelen haikeana aurinkoa, lämpöä,
rusketusta, jäätelöä, festareita, kylmää siideriä ja rentoa meininkiä,
MUTTA unohdan tyystin muutamia hyvin hyvin hyvin olennaisia seikkoja.
Ensinnäkin... opiskelujen lomassa kesätyöt alkavat aina aivan
suunnattomasti kiehtoa ja ajatukset karkaavat niihin ihaniin ja
avartaviin työpäiviin- ja kokemuksiin, jolloin ei lukemisesta tai
matematiikan laskuista ole tietoakaan. Noh, jotenkin kummasti ne
aamukuuden vaikeat ja katkeran itkuiset heräämiset katoavat aivojen
sopukoista täysin. Mieleen eivät myöskään palaudu ne ruokottomat
junttirusketusrajat, jotka juuri tälläkin hetkellä komeilevat mm.
nilkoissa ja käsivarsissa. Auringonpaahteessa tai vaihtoehtoisesti
kaatosateessa PELTO ei myöskään ole paras mahdollinen työympäristö.
Jano, auringonpistokset, jäätävä lippis, limainen aurinkorasva,
multaiset kynnenaluset, likaiset vaatteet ja erilaiset
pikkupikkuhyönteiset eivät varsinaisesti kuulu ideaalikesäni sisältöön.
Yksi allekirjoittaneen suurimmista ongelmista kesällä on kuitenkin
ajankäyttö. Jok'ikiselle viikonlopulle on yksinkertaisesti p a k
k o saada mahdutettua jotakin alkoholinkatkuista aktiviteettia,
eikä todelliselle LOMAILULLE jää aikaa, sillä työt syövät mukanaan
arkipäivät ja erilaiset huvitukset/tapahtumat/kotibileet/baarireissut
tuhoavat ne ainoat kallisarvoiset vapaapäivät. Festarit sitten taas
ovat luku aivan erikseen. Hikinen teltta, likaiset hiukset, haisevat
vaatteet, jäätävä krapula, känniset erehdykset, yltiöpäinen helle,
ahdistava ihmismassa janiinedelleen janiinedelleen. Ja silti on a
i n a pakko tilata se himokallis lippu ja kärvistellä kolme
päivää säiden armoilla palaten väsyneenä ja kaikkensa antaneena kotiin
vanottaen käsi raamatulla upean ja onnistuneen reissun perään.
Vielä yksittäisiä kesän helmiä mainitakseni tuo hikoileminen ja kuumuus
ylipäätään ovat sellaisia asioita, joihin palaa päreet kyllä jo heti
kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Autossa ei tarvitse istua viittä
minuuttia kauempaa, kun jo otsa kiiltää hiestä ja paita liimautuu
selkään kiinni. Pyörän satulassa riittää puolet tuosta ajasta. Ja
toinen juttu on tuo syöminen. Sitä jotenkin kuvittelee, ettei kesällä
esimerkiksi liho ollenkaan, ja että päivittäinen jäätelön ja
grillimakkaran vetäminen on ihan oikeasti normaalia ja että sitä
tekevät kaikki. Jep jep.
Harkitsen edelleen vakavasti, uskallanko edes julkaista tämän kaiken
edellä kirjoitetun. En ole KOSKAAN ENNEN myöntänyt tätä kaikkea
julkisesti, ja jos joku tuttavistani saisi tietää, joutuisin ehkä
vaihtamaan nimeni ja muuttamaan Kuubaan. Koen jo nyt huonoa omaatuntoa
tunnustuksestani, tulee vahvasti fiilis, että olen petturi, kavallan
kesän. Mutta... no can do.
...
Okei, pakko ihan vähän yrittää vielä lieventää sanomisiani. Kyllä
kesässä on paljon hyvääkin, ja ihan oikeasti olen myös kesäihminen
siinä missä syksy ja talvikin vetävät puoleensa. Kesällä miehet ovat
paremmannäköisiä kuin talvella. Ja ihmiset ylipäätäänkin iloisempia. Ja
avoimempia ja tutustumishaluisempia. Ja töistä saa rahaa. Ja onhan se
hienoa, että edes käsivarret ruskettuvat. Kesä <3 .
maanantai, 11. kesäkuu 2007
Kommentit